Mistä kaikki alkoi...

Olin noin kymmenen vuotias, oli joulu ja olin toivonut kovasti lelukoiraa, jota joulupukki ei minulle tuonut. Itkin ja valitin, kunnes äiti kyllästyi siihen ja lupasi, että kun perheeseemme tulee seuraava koira, se laitetaan minun nimelleni (tarkoittaen, että se on minun). Vuonna 1997 perheeseemme saapui bordercollie Aida (Puuhkahännän Aida). Aida eli pentu vaiheensa villinä ja vapaana. Hänen ollessaan noin 2-3 vuotias innostuin ja siitä kaikki lähti..

Huomasin kuinka fiksu koira onkaan ja aloin opettaa Aidalla temppuja (meidän bravuuri oli jalkojen välistä pujottelu minun kävellessäni). Salaa pidin Aidaa vapaana, kun äiti ei luottanut siihen että se tottelisi, minua se totteli! Otin tavoitteeksi kerätä näyttelyistä sertit kasaan ja saada Aidalla FIN MVA arvon, jonka sitten helposti saimme. Tämän jälkeen kokeiltiin agilityä, mutta Aidalla ei oikein vauhti riittänyt ja siirryttiin TOKOon. Tottelevaisuuskokeissa etenimme voittajaluokkaan asti, kunnes tuli muutto ulkomaille ja kisat jäivät. Aida ehti jatkaa sukuaan kahden pentueen verran. Eläkepäivät Aida eli onnellisesti vanhempieni kanssa vapaasti ja itsepäisesti. :) Koirientaivas kutsui jo 11vuoden ikäisenä. Kovasti ikävöiden..

Pitkään, Aidan jäätyä eläkkeelle, haaveilin ja unelmoin uudesta bordercolliesta ja pääsystä takaisin koiraharrastusten pariin. 2008 syksyllä aloin kunnolla etsiä bortsupentua ja oikeanlaista pentuetta. Olin päättänyt, että jos minulla on joskus aikaa pennulle niin se on nyt eikä koskaan. Koska sitä aikaa muka on enemmän kuin nyt?

Alkuvuodesta 2010 tuli tieto, että nyt voisi onnata pennun suhteen. Tähän pentueeseen syntyi vain yksi tyttö, kolmen pojan lisäksi. Ja tietysti tyttöpennuista on aina hieman enempi kysyntää. Alkuunsa tämän pikkutytön ei pitänyt tulla minulle, mutta toisin kävi. Pikkutyttö eli Lulu tuli minulle 9vkon iässä, sijoitukseen. :)

Seikkailu alkakoon...