Haaste

Ensimmäinen ajatus oli, että mä en ainakaan ala näihin haasteisiin vastaamaan :D mutta nyt kun niitä alkaa tulemaan ja luki muiden kirjoituksia, niin ehkä se on nyt sitten pakko vaan vastata.

Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitetään siis Heidiä ja Immiä tästä haasteesta.
Haastan kaikki, jotka ei ole vielä haastetta saanut! ;)

1.) Ensimmäinen satunnainen asia itsestäni tulee mieleen, että mä oon ihan tavallinen kaduntallaaja siinä missä kaikki muutkin, vaikka tietyn etuliitteen nimeni eteen joskus olen saanut. Ihmisillä on monesti jo tietynlainen kuva musta, ja sitä on kiva aina kuulla kun joku sanoo "sähän ootkin ihan normaali ihminen".

2.) Oon aikoinani harrastanut vaikka mitä, balettia, pelannut sm-tasolla lentopalloa ja salibandya, suunnistanut. Soittanut musiikkiopistossa klassista kitaraa. Nyt enää vaan koiraharrastuksia..

3.) Tykkään tehdä tavoitteita ja tehdä töitä niiden eteen. Mulla on tavoitteita ja unelmia niin koiran kun esim. oman työelämän suhteen. Lulun suhteen tavoitteet on joskus suuria joskus pieniä, loppujen lopuksi riittää, että se olisi terve ja sillä olisi kivaa harrastaa mun kanssa. Työelämän suhteen, mietin vieläkin mikä musta tulee isona. Ammatiltani oon sairaanhoitaja ja satuin hakemaan kevään haussa ammattikorkeakouluun hakemaan lisäkoulutusta (justhan mä sieltä valmistuin!). Kovat pläänit on ;)

4.) Mulla on elämässäni vauvasta tähän asti ollut aina koira. Ensimmäinen belgianpaimenkoira groendal Vali oli paras lapsenvahti ever. Sitten tuli australianterrieri Missi, jonka turkki oli karhea ja henki haisi pahalle ja isän mielestä se oli kissa. Kun olin ehkä 8v? niin toivoin joululahjaksi kissaa. Sain ihanan harmaan kissan, joka sai nimeksi Hugo. Hugo ei tykännyt kerrostaloista, joten se pääsi maalle mummollaan. 10 vuotiaana toivoin kovasti lelu koiraa, äiti päätti, että jos tulee oikea koira niin se laitetaan mun nimille. Sitten v. 1997 tuli bordercollie Aida. Aidasta tuli mun eka harrastus koira. Aloitin kouluttamaan Aidaa vasta sen aikuisiälle. Paljon oli hyviä ja ihania hetkiä, ja Aida oli mahtava luonne. <3 Aidan kuoleman jälkeen 2008 oli pari vuotta taukoa ja sitten tuli iki-ihana-persoona Lulu mun elämään.
Oon siis henkeen ja vereen koira ihmisiä!

5.) Oon tosi tunteellinen kun on kyse viattomasta eläimestä joka on musta riippuvainen. Saatan kokea huonoa omatuntoa siitä, että en ole ehtinyt kunnolla lenkittää Lulua, tai jos se on joutunut olemaan pitkään yksin, tai jos ei olla päästy treeneihin tai treenaileen. Samoin monesti mietin pitkään, lähteäkö viihteelle kavereiden kanssa vai ei, ja miten koira...huoh :/

6.) Haaveilen myös kouluttautuvani trimmaajaksi, koirahierojaksi ja koirankouluttajaksi. Suunnitelmissa on käydä erilaisia kursseja, kun vaan saa aikaiseksi ilmoittautua ja aikataulu antaisi näille aikaa. Haluaisin toimia myös tulevaisuudessa tuomarina :D huh! paljon töitä vielä edessä siis...

7.) Lulu on mulle tärkein ja paras ystäväni, ja elän joskus vähän liikaakin koiran mukaan ja haalin erilaisia harrastuksia ja treenikertoja kalenteriin. :D

8.) Mun seuraavan bordercollien haen ulkomailta! Se on niin päätetty asia ja pari kenneliäkin on jo katottuna! ;)


Huh huh, johan oli hauska haastetehtävä. :)

ihana syksy..

Juu-u, taas on ollut hiljaiselo meidän blogissa..

me ollaankin vaan treenailtu ja Lulu on ajanut kaikki karvat pois eli nakuillut. Päätettiin pitää tämä vuoden loppupuoli kisataukoa ainakin tokon osalta ja jäi BH-kokeenkin suoritus nyt tältä vuodelta. Paikkamakuusta tuli ongelma, kun tuo koiruus pääsi parissa kokeessa hiipimään niin pahasti ja puhdas nolla tuli..

Agilityä ollaankin nyt reenailtu tosissamme ja panostettu siihen. Mölli-kisoja olen yrittänyt bongata, mutta vielä ei oo tullut vastaan. Intoa riittää huimasti tolla ja alkaahan tuo toimimaan kentällä ihan mainiosti kun itse vaan osaa ohjata rauhallisesti. Vikalla ulkokenttä tunnilla vedettiin kaksi kertaa nolla rata, siihen oli hyvä päättää se treenikausi. Ekalla hallikaudella kun tsekattiin kaikkien taso niin taas pari nolla rataa. Ei voi olla kun tyytyväinen ja ei hitto, sehän jo kattoo mihinkä esteelle seuraavaksi mennää ja varmistaa multa minne ohjaan :D

Hallikausi agilityssä on osoittanut haasteensa. Pieni halli, paljon koiria ja ohjaajia..Lulu menee ihan sekaisin kun joku muu suorittaa esteitä, erityisesti putkea. Ideoita miten saada haukunta ja sätkiminen kuriin kentän laidalla, otetaan vastaa

n!? Koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain, että pysyis hiljaa ja kontaktissa, muuten haukkuu ja riehuu ja mulla menee hermot! :D Onneksi päästää vielä vapaa treenaileen meidän ulkokentälle kun säät on ollut näin hyviä! Keväällä tai kesällä sitten toiv.ekat agi kisat jos ei nyt mitään hirveitä vastoinkäymisiä tule. :)

Toko on nyt sitten taka-alalla kunnolla. Osaahan tuo noi alo-luokan liikkeet. Seuraamisen kontaktia päivittäin treenataan ja toimii aina vaan paremmin. Paikkamakuu pitäisi alkaa panostaan nyt, että voitais taas kisoihin mennä. BH-kokeeseenkaan ei sen paikkamakuun takia vielä uskalleta. Vaikka toko-treeneissä joku jo patisti sinne...

Hakuilussa ollaan edistytty askel askeleelta. Ilmaisua alkaa jo tulemaan joka maalimiehellä. Mulle ei ennen treenejä suostu haukkuun, mutta kyllä sitten kun joku toinen haukuttaa niin haukutaan oikeen hienosti. Hyvä Lurppa!

Tosiaan tuo on aivan nakuna nyt ja vuoden lopussa olisi muutamat näytelmät. Saapi nähdä ehtiikö turkkia kasvattamaan kuntoon. Semmosia kuulumisia meille, muuten vaan lenkkeillään ja touhutaan kaikenlaista kivaa yhdessä. Sen verran tosta on adhd tullut tai ehkä tuleva juoksu tekee sen, että hirveetä komentamista välillä kotona tai ns. tekemisen puutetta (vaikka pitkä lenkki ja agi treenit alla). Semmonen vekkuli koira välillä kyllä :D persoona <3

Ämmässuon hakuilut

Eilen hakuiltiin pitkästä aikaan uusissa maisemissa elikkä Ämmässuolla (Espoon suunnalla?). Hyvin oli märkää ja kosteaa ja muutamia pisaroita sateli. Tällä kertaa emäntä oli varustautunut erinomaisesti, kun viime maanantaina kastuttiin niin märäksi minä, Lulu että myös auto.

Lululle otettiin yhteensä neljä piiloa, noin 30m päähän. Ensimmäiselle kahdelle ääniapu (taputus tai puun raksahdus). Autolta hakiessani Lulun ja pk-valjaat päälle ja hirvee tsemppaus, että mitäs nyt ollaankaan menos tekemään. Ensimmäiselle lähti todella innokkaasti ja jopa juosten (Lulu kun yleensä ottaa rauhallisesti, tyylin, että kyllä se siltä löytyy eikä ole mitään kiirusta!). Hienosti löysikin ja tuli reippaasti takaisin keskilinjalle. Toinen maalimies löytyi samalla tavalla ja vauhtia sekä intoa riitti. Hieman oli ihmetellyt maalimiehen lippistä. :D Kolmannen maalimiehen halusin haukuttavan Lulua. Lähti hienosti etsimään ilman apuja ja edelleen innolla. Hetken aikaa meni ennenkuin kuului pari vaimeaa haukahdusta kiven takaa. Keskilinjalle palasi jotain ihme kiertokautta, mutta kovaa. Muut koirat olivat samaisessa kohdassa toimineet samoin - ihme juttu! Neljäs maalimies löytyi taas ensimmäisen tavoin.

Nyt aloitetaan panostamaan ilmaisuun sekä selkeesti tarvitsee tsempata ja kannustaa Lulua koko ajan, niin ennen kuin jälkeenkin haun. Erittäin tyytyväinen olen eiliseen treeniin, koska ensimmäistä kertaa huomasin todella Lulun olevan innoissaan ja tekevän vauhdilla mutta rauhallisesti töitä. Se siis taitaa alkaa hiffaan mistä on kyse :D Uskon, että kun se tajuaa, että hei näille maalimiehille pitää haukkua, että saa herkkuja niin intoa alkaa löytyä enempi.

Kesän viimeiset näytelmät

Elokuu onkin mennyt viikonloppujen osalta näyttelyissä, lomaillessa ja treenatessa. Aloitettiin 6.8. Saarijärven kr näyttelystä, jossa tiukka norjalainen vanha herra tuomari ei antanut esittää koiraa niinkun itse haluaa. Joten vain ERI, muuten kovasti kyllä tykkäsi Lulusta ja Lulun liikkeestä ja ilmoitti, että koira nappaa sertit mennen tulleen!

Seuraavana viikonloppuna Lulu oli Marian kanssa näyttelyssä Valkeakoskella kun itse lomailin Kreikan lämmössä. Valkeakoskella Lulu hienosti ROP ja ensimmäinen SERTI. Arvostelu meni näin Paula Heikkinen-Lehkoselta:

"Hyvä koko ja mittasuhteer, oikea rotutyyppi. Tarpeeksi vankka luusto. Rintakehässä jo riittävä syvyys ja tilavuus. Hieman korkea otsapenger. Tummat silmät. Hyvä selkälinja. Hyvät takakulmaukset. Sivulta katsoen liikkuu vetävästi, takaa hieman kapeasti. Laadultaan erinomainen kaunis turkki." Eri NUO1 SA PN1 Serti ROP

Viime viikonloppuna olikin oikea douple-näytelmä-weekendi. Käytiin ensin lauantaina Kouvolan kr näyttelyssä. Tuomarina Jerzy Olszewski Puolasta. Arvostelu on saksaksi, mutta hienosti jotenkin sain sen suomennettua googlen avulla. :D

"Feminiininen pää tyypillisellä ilmeellä. Ihanteellinen kaulan pituus. Vahvasti rakentunut. Todella hyvä hännän kanto. Syvä, leveä rintakehä. Edestä hyvin kulmautunut, mutta tassut kääntyvät minimaalisesti sisäänpäin (?) Tyypillinen liike, sopiva luusto." Eri NUO2 SA PN3.

Kovasti juoksutti meitä nuorten luokan toisen nartun kanssa ennen kuin osasi päättää.

Sunnuntaina ajeltiinkin sitten kesän viimeiseen näyttelyyn meidän osalta eli Heinolaan. Heinolassa tuomarina oli Maija Sylgren. Arvostelu meni näin:

"17kk, oikeanrungon mittasuhteet omaava tasapainoisesti rakentunut narttu. Oikea linjainen, miellyttävä ilmeinen pää. Hyvät korvat ja silmät. Oikea purenta. Kaunis kaula. Oikea rintakehän malli. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu takaa himan ahtaasti, muutoin hyvin, hyvällä tasapainoisella askeleella. Kaunis väri, oikea karvanlaatu. Miellyttävä käytös ja kokonaisuus" Eri NUO1 SA PN3 VaraSerti

Sertien metsästys jatkuu syksymmällä taasen. Nyt keskitytään tokoilemaan ja ageilemaan kovasti :) Seuraavat tokokisatkin on jo lyöty kalenteriin ja nyt ankaraa treenaamista, jotta seuraavaksi napattaisiin se ykkös tulos! Agility seuraan päästiin ja päästään treenaamaan itsenäisesti että myös ryhmässä, joten niin paljon aksaa kun vaan jaksaa. Saapi nähdä mitä tuleva syksy tuo tullessaan. :)

Yritys hyvä kaksi..

Nonniiih, nyt on sitten korkattu tokon kilpaileminen jopa kahteen otteeseen. Olis siis ilmoittanut Lulun kahteen peräkkäiseen kokeeseen viikolla, ajatellen, että liikkeet kunnossa ja osataan, kun keväästä asti treenailtu. Mitään odotuksia ei ollut ja eniten mua jännitti luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Kun tuo on aina toisinaan väistänyt ihmisiä ja paikkamakuulla treenatessa aina keksinyt jotakin muuta tekemistä.

Loviisan tokokoe alkoi hienosti. Mun jännittämistä osioista napsahti molemmista täysi 10! Paikkamakuussa erityisen hienosti pysyi vaikka viereinen koira nousi ja haisteli ympäriinsä, ennen kuin omistaja tajusi ottaa sen kiinni. Ylpeä Lulusta kuinka nätisti pysyi ja vilkaisi välillä, että mitä toinen vieressä tekee. Luoksepäästävyydessä istui nätisti mun sivulla ja antoi koskettaa tuomarin hyvin.

Sitten tulikin pitkä odotus ennen yksilö osuutta ja jännitystä. En vienyt Lulua autoon enkä oikeastaan tehnyt mitään. Kehään mentäessä koira oli jo melko kuutamolla. Korvat kadoksissa ja motivaatio nollassa. Mikään ei sujunut kun yleensä. Ei edes perusasento, ei suostunut perusasentoon. Raviradan hajut kiinnostivat enemmän kun mä. Meinasin jo keskeyttää, mutta sitkeesti vedettiin loppuun - turhaan, mutta kokemuksena sekin. :D ALO3 tietysti tolla menolla. Mun jääräpää Lulu tajusi, että kun tästä tekemisestä ei tule nameja, niin mähän en tee mitään. :D Tuomarikin totesti, että osaisitte varmastikkin paremmin kuin nyt.

No sitten ajellessani Loviisasta takaisin kotiin mietin, mikä meni vikaan ja mitä lähtisi tekemään. Yömyöhään iltalenkillä kävin vielä osan liikkeistä palkalla ja kyllähän tuo ne teki kun vanha tekijä. :D

(kuva Lahden treeneistä: Marneus, Kira, Maisa ja Lulu)

Seuraavana päivänä aamusta lähdin lähikentälle, tavoitteena palkaton lyhyt treeni. Tehtiin kolme perkäkkäistä liikettä ilman palkkaa ja hienosti meni ja pysyi vire. Sitten kohti Toijalaa/Akaata tokokokeeseen ilman mitään odotuksia taaskaan. Olin päättänyt, että Lulun kanssa käydään ensin tutustumassa paikkaan ja sitten saa odottaa vuoroansa autossa.

Tällä kertaa liikkeet tehtiin erijärjestyksessä. Koe meni paljon paremmin kuin edellisenä päivänä ja koira oli jopa motivoitunut alkuunsa ja kuunteli mua. Loppua kohti vire hieman laski. Lyhyet päätelmät kokeen eriosioista, koska tästä on enemmän kerrottavaa kun edellisestä kokeesta. :D

Luoksepäästävyys: 10 - nätisti istui sivulla.

Paikallamakuu: 10 - vaikkakin mun mielestä meni laiskasti maahan ja istui hitaasti ylös, mutta hienosti pysyi.

Seuraaminen kytkettynä: 8 - seurasi kontaktissa melko hyvin ainakin loppua kohti.

Seuraaminen taluttimetta: 0!!!!!!! Fani-äippä alkoi haukkumaan autossa juuri liikkeen alussa ja Lulu oli sitä mieltä, että se oli tärkeempää, jos vaikka olisivat autossa tarvinnut apua ;) Olisihan tuo nyt osannut seurata taluttimetta, mut tällä kertaa oli tärkeempää kuunneltavaa.

Maahanmeno: 9 - kuulemma olisi saanut vielä nopeammin mennä maahan.

Luoksetulo: 7,5 - lähti nätisit kohti, hidasti lopussa ja istui eteen vinoon. Sitten itse annoin käskyn sivulle ennen kuin tuomari oli antanut luvan. Hups :D

Seisominen: 7,5 - annoin tuplakäskyn ja kuulemma enemmän kuin 2askeleen päästä - tiedä sitten? Epävarmasti mun mielestä pysähtyi joten toinen vahvistava käsky, muuten hienosti.

Estehyppy: 0 - ei hypännyt ei, kun oli se keskittyminen ja vire mennyt. (tämä liike oli siis seuraaminen taluttimetta jälkeen).

Yleisvaikutelma: 8 - jepjep!

Näillä pisteillä siis ALO3. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kaikkia liikkeitä saadaan vielä hioa samoin kun treenata palkkaamattomuutta. Muuten olen kyllä viimeiseen todella tyytyväinen, Lulun motivaation ja vireen takia verrattuna ekaan kokeeseen. En edes jännittänyt itse ollenkaan. Nyt vaan reeniä reeniä ja reeniä sekä uutta koetta kalenteriin ja kohti ALO1 tulosta hakemaan. ;)

Hattivatti misseilemässä

Nyt on emännällä sitten virallisesti loma alkanut ja paljon on tekemistä ja oleilua lomalle suunniteltu.

Piipahdettiin pari viikkoa sitten Helsinki KV:ssa, josta lähti mukaan ERI1. Kovasti mietityttänyt, että miksi ei SA:ta antanut. Lulu esiintyi loistavasti ja juoksi nätisti. Arvostelu meni näin:

"Excellent type, very nice feminine head. Dark eyes, good mouth and stop?. Excellent neck and topline. Excellent chest and angulations. Good mover. She could be bit higher of legs. Excellent coat."

Päästiin agility ryhmään ja säännöllisesti siis treenaileen agilityä. JESS! Viimeinen kerta alkeiskurssilla meni rataa tehdessä, ja kyllähän tuokin laiskimus innostui niin hienosti, että hiljaa hyvää tulee. Omat ohjaukset oli ehkä enemmän jäljessä ja kadoksissa ;D

Kesää..

Kesä menee hirveetä vauhtia eteenpäin. Itselläni vielä lomat tuloillaan, joten perusarkea eletty vaan. Erikoisnäyttelyn jälkeen ollaan käyty Hyvinkään KR-näyttelyssä, jossa Lulu hienosti PN3ja VARASERTi. Tuomarina Diana Fenton, Australia. Arvostelu meni näin:

"A small moving bitch. Very good outline. A little straight in upper arm which loosens her front. A good head. One ear straight. Very good coat. Good bone"

(kuva erkkarista by Mikko Marttinen)

Oli todella kuuma päivä ja Lulu aika vaisu. Ei suostunut nostamaan korvia tuomarille, tai jos nosti niin toista vaan. :D Tyytyväisiä ollaan, vaikka serti meni nenän edestä!

Muuten kesä on mennyt hakuillessa ja tokoillessa. Haussa ollaan alettu tekemään haastavampia treenejä eli pelkällä ääniavulla. Selkeästi pitää enemmän siitä kun saa tehdä ja oikeasti etsiä maalimiestä nenällänsä.

Tokossa suurin ongelma on paikallamakuu. Tuntuu etsivän muuta tekemistä kun vain maata paikallaan. Pientä häiriötä ottaa myös vierestä makaajista. Saa nähdä uskaltaako elokuussa mennä ensimmäisiin kisoihin ollenkaan. Jos mennään niin pitämään hauskaa ja hakemaan kisakokemusta. Jättöliikkeet handlaa todella hyvin ja niitä reenataan melkein joka lenkillä. Luoksetulossakaan ei sinänsä ongelmaa ole, mutta nope

utta tarvittaisiin lisää.

Agilityn saloihinkin ollaan nyt päästy kunnolla mukaan. IHAHin alkeiskurssi alkaa olemaan päätöksessä ja ollaan haettu nyt ryhmäänkin. Alkeiskurssilla ollaan tiiviisti käyty esteitä läpi ja Lululla ei mitään ongelmia ole esteiden suhteen ollut. A-este oli yksi päivä pelottava, mutta jo seuraavana päivänä kiva. Ehkä ongelmia on musta irtoamises

ta, mutta uskon tämänkin korjaantuvan kunhan vaan vielä hoksaa agilityn hauskuuden. Lulusta on tullut hirveä komentaja ja tekemistä vaativa aina kun mennään kentälle, mutta treenien lopuksi hakeutuu kentän nurkkaan nukkuun. :D

(Tsuikan juhannuskuva)

On se kyllä niin erikoinen bordercollie. Niin rauhallinen ja tyyni, mutta osaa kyllä innostua. Eilen raunioradalla treeneissä pyydin kouluttajalta piiloja, jotka eivät olisi liian helppoja eikä vaikeita, mutta haastavia. Kova tuuli oli radalla. Ensimmäiseen piiloon lähettäessäni huomasin, että koiralla oli jo haju. Lähti melko rivakasti sinne, mutta ei osannut tarkentaa mistä haju tulee. Pyöri innokkaasti (huom.oikeesti innokkaasti, häntä ja nenä pystyssä) maalimiehen lähettyvillä ympäriinsä. Lopulta löysi! Se siis osaa käyttää nenäänsä - jesss! Huomasi selkeästi, että Lulu hieman väsyi ekasta maalimiehen etsimisestä kuumalla säällä, joten loput olivat kohtuu helppoja. Kävi vielä tarkastamassa edelliset piilot, missä edellisen koiran maalimiehet olivat olleet. :D Ei siis mitään pelkotiloja mennä pimeisiin putkiin, yms. Rauniokoira Lulu oli pro eilen! :)

Kaksi viikkoa vielä töitätöitä ja sitten me lomaillaan ja nautitaan Lulun kanssa kesästä. Elokuulle on näytelmiä tiedossa ja tokokisoja mietinnässä.. ;) Muuten nautitaan ja pidetään hauskaa agilityn parissa ja etsitään raunioista tai metsästä ihmisiä. Jäljen opettamista olen suunnitellut lomalle myös.