WWW Aceofhearts Fi "Lulu"

.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Elämää riiviön kanssa.


Päivät menevät hirmuista vauhtia eteenpäin ja pikkutyttö Lulu kasvaa joka yö. Nyt hän on saanut hyvin korkeutta ja pehmyt pentuturkki katoaa karvatuppoina lattialle ja harjaan. Korvatkin hakevat asemiaan leijailemalla välillä ylhäällä ja välillä alhaalla ja välillä toinen miten sattuu. Nyt on kumminkin liimat korvissa ja pystykorvasta on tullut luppakorva. Mielenkiinnolla odotellen kuinka nuo sitten lopulta asettuvat. Hampaat ovat vielä kaikki suussa ja niiden vaihtumista odotellen, josko samalla toi pureminenkin vähenisi. Yllättävän hyvin on kumminkin säästynyt kämppä riiviön hampailta, mitä nyt pieniä lattianlistoja, paperilamppua ja muutamia johtoja laskemaan. Uskomatonta on, että kaikki minun about 50paria kenkiä on säästynyt! (ainakin vielä;)

Joka päivä pyritään opettelemaan ja kertaamaan uusia ja vanhoja asioita. Metrossa ja bussissa tyttö onkin jo oppinut hienosti matkustamaan. Enää ei tarvi kantaa bussiin tai metroon, eikä enää jaksaisi 10kg karvakasaa sylissä pitää bussissa. Saa oppia isojen koirien tavoille - matkustaa lattialla. Meidän ensimmäinen pitkä junamatkakin jkl-hki, meni mukavasti kun sattui koirakaveri seuraksi. Seuraava pitkä matka odottaa tulevalla viikolla? gung...
Ihmisten joukossa on paljon käyty ja hyvin ihmisystävälliseksi Lulu on osoittanut. Lapset vielä pelottaa, se onkin nyt suurin haaste meillä. Tekisi mieli vielä tyttö lastentarhaan lapsien paapottavaksi, mutta harmi kun ne ei sinne taida sitä ottaa.. :( Itäkeskuksen reissu yksi päivä sujui mainiosti, eikä tyttöä yhtään pelottanut ihmisvilinä ja äänet. Terhakkaasti käveli ja haisteli paikkoja sekä HUOM! haki kontaktia!wowooow... :)

Päivittäin pyritään Lulun kanssa kertaamaan leikin ja lenkkien avulla pieniä kontakti harjoituksia ja peruskäskyjä. Peruskäskyistä parhaiten menevät Istu, Maahan ja Seiso. Ne se osaa jo melkein unissaankin. Luoksetulossa on vielä tekemistä, kun jos sattuu matkanvarrelle mielenkiintoinen haju niin luoksetulo tyssää siihen :D Sivulle käskyä ja seuraamista on myös treenattu lyhyinä jaksoina, jotta mielenkiinto säilyisi. IRTI on yksi parhammista käskyistä, jonka hän on oppinut loistavasti, samoin kun EI! Kyllä tästä vielä hyvää tulee :) Emäntä luo välillä liikaa paineita koiralle, kunnes huomaa ja hokee, että toinen on vasta pentu eikä sen vielä tarvikkaan osata tiettyjä asioita. Kaikki aikanaan ;)

Palaamisiin uusissa merkeissä piakkoin! ps.uusia kuvia tulee enemmän kun pureskeltu kameran johto saadaan uutena! ;D

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Mistä kaikki alkoi...

Olin noin kymmenen vuotias, oli joulu ja olin toivonut kovasti lelukoiraa, jota joulupukki ei minulle tuonut. Itkin ja valitin, kunnes äiti kyllästyi siihen ja lupasi, että kun perheeseemme tulee seuraava koira, se laitetaan minun nimelleni (tarkoittaen, että se on minun). Vuonna 1997 perheeseemme saapui bordercollie Aida (Puuhkahännän Aida). Aida eli pentu vaiheensa villinä ja vapaana. Hänen ollessaan noin 2-3 vuotias innostuin ja siitä kaikki lähti..

Huomasin kuinka fiksu koira onkaan ja aloin opettaa Aidalla temppuja (meidän bravuuri oli jalkojen välistä pujottelu minun kävellessäni). Salaa pidin Aidaa vapaana, kun äiti ei luottanut siihen että se tottelisi, minua se totteli! Otin tavoitteeksi kerätä näyttelyistä sertit kasaan ja saada Aidalla FIN MVA arvon, jonka sitten helposti saimme. Tämän jälkeen kokeiltiin agilityä, mutta Aidalla ei oikein vauhti riittänyt ja siirryttiin TOKOon. Tottelevaisuuskokeissa etenimme voittajaluokkaan asti, kunnes tuli muutto ulkomaille ja kisat jäivät. Aida ehti jatkaa sukuaan kahden pentueen verran. Eläkepäivät Aida eli onnellisesti vanhempieni kanssa vapaasti ja itsepäisesti. :) Koirientaivas kutsui jo 11vuoden ikäisenä. Kovasti ikävöiden..

Pitkään, Aidan jäätyä eläkkeelle, haaveilin ja unelmoin uudesta bordercolliesta ja pääsystä takaisin koiraharrastusten pariin. 2008 syksyllä aloin kunnolla etsiä bortsupentua ja oikeanlaista pentuetta. Olin päättänyt, että jos minulla on joskus aikaa pennulle niin se on nyt eikä koskaan. Koska sitä aikaa muka on enemmän kuin nyt?

Alkuvuodesta 2010 tuli tieto, että nyt voisi onnata pennun suhteen. Tähän pentueeseen syntyi vain yksi tyttö, kolmen pojan lisäksi. Ja tietysti tyttöpennuista on aina hieman enempi kysyntää. Alkuunsa tämän pikkutytön ei pitänyt tulla minulle, mutta toisin kävi. Pikkutyttö eli Lulu tuli minulle 9vkon iässä, sijoitukseen. :)

Seikkailu alkakoon...

Huh!


Nyt on luotu blogi ja tehty ensimmäinen päivitys. Blogissani tulen siis kertomaan elämästäni bordercollie Lulun kanssa. :)

..tulossa lisää myöhemmin!