Uhma-Lulu

Olen huomannut, että Lululla on uhmaikä menossa. Erityisesti ulkona metsässä se saattaa painella lintujen perässä omia menojaan aika pitkälle, ennen kun tulee kutsusta luokse. Yksi ilta rauniotreenien jälkeen pimeällä, se lähti mahdollisesti supikoiran tai ketun perään. Kuulin vaan, että se eläin vinkasi ja sitten pöllysi pensaikko. Sieltä sitten tultiin niin innolla takaisin käskystä suoraan lenkillä olevien kiinanharjakoira lauman eteen ja millä uhmalla. ARGH!! Lululla on huono tapa, että jos joku koira murisee tai haukkuu sille, niin hänen täytyy laittaa samalla mitalla takaisin. Tosiaan rauniotreeneissä kouluttaja mainitsi, että pitäisi alkaa sunnittelemaan BH-kokeen suoritusta, niin ei ole hyväksi tuollainen uhmakaskäytös. Eli me jatketaan autojen ja pyöräilijöiden läheisyydessä lenkkeilyä. :D

Nyt aletaan pikkuhiljaan pääsemään mukaan haku ja rauniotreeneihin. Itse siis olen ollut melkein aina töissä, kun kyseiset treenit olisivat. Makkararinkeä ollaan menty vielä vaan, ehkä ensi kerralla etsitään jo UKKOja. :) Ekaa kertaa raunioilla Lulu osoittautui rohkeaksi ja meni ketterästi ympäri raunioita. Hienosti irtaantui omille teillensä tutkimaan raunioita, mikä on hyvä. Vielä pitää keksiä jokin loisto palkkio koiralle kun tuntuu välillä, että nakit tai lihapullat eivät maistu tai tunnu riittävän kun intoa puuttuu.

Yksi ilta uhmaiästä huomasin, että Lulu on aikuistunut. Lenkin jälkeen tyttö käveli kylppäriin ja hyppäsi kylpyammeeseen odottamaan pesua. En siis ollut meinannut pestä tassuja, koska koira oli ihan puhdas, mutta koska oma-aloitteisesti meni sinne niin pakkohan se oli pestä. :D Ihanaa edistystä, kyllä mamma on ylpeä tytöstä!

Tokoa hiotaan päivittäin arjen askareissa, ihan pikkujuttuja ja välillä isoja kokonaisuuksia. Nyt paikalla makuu sujuu hyvin (melkein aina). Ainut on vaan, että Lulu ei osaa vielä mennä kunnolla sivulta käskystä maahan, vaan tarvii aina auttavan käden ohjeistamaan että minne maahan. Noo ehkä se pian se tajuaa.. Seuraaminen on meidän bravuuri. Hienosti katse ylöspäin tyttö astelee sivulla ja yllättäen häntä mutkalla. On se vaan niin kivaa seurata. :D Maahan meno käskystä sujuu, vielä kun sen yhdistää seuraamiseen niin katsotaan mitä tulee..Luoksetulo käskystä onnistuu eteen, vielä pitäisi saada enemmän intoa ja vipinää kinttuihin Lululle. Harjoitus tekee mestarin :)

Nyt ollaan parina iltana treenailtu kotona lelujen ja nakin piilotusta. Se on ihan lempi touhua myös ja nenä nuuskuttaa niin kovaan ääneen että tuntee, että koiran aivot ja nenä tekevät työtä. Ostin esine-etsintä opetuskirjan ja aloitetaan pikkuhiljaa opettelemaan mitenkäs sitä esinettä etsitään. Suurena ongelma tulee sitten varmaankin tuo esineen tuominen minulle. Tuntuu, että vaikka Lulua kuinka paljon yrittää opettaa tuomaan pallon/kepin, yms. niin se ei vaan sitä tuo. Mielummin juoksee pakoon tai tiputtaa kauemmas. HÖH! Kyllä vetolelut ja kaikki vastaavat tuodaan ihan käteen asti ja pakolla toisinaan. :D

Noniin, nyt on taas päivitetty kuulumisia.. Treeniä treeniä ja treeniä vaan :) Paimennuspäivää sovitellaan kalenteriin ja Jyväskylän KV-näyttely lähestyy piakkoin. Siellä sitten nähdään josko pikkuinen pullukka on saanut lihasta massan ja löysyyden tilalle :D ..hoikkahan tuo oikeesti on!!

2.10. Lohjan pentunäyttely

Huh, on jäänyt blogin päivitys täysin monesta syystä, yritän nyt olla ahkerampi vuoden loppuun asti! Kuvia olisi paljon, mutta kun onnistuisi siirtämään niitä koneelle jotenkin.. eiköhän siihenkin keinot löydy :)

Tosiaan, viime viikonloppuna poikkesimme Lulun kanssa Lohjalle pentunäyttelyyn. Bortsu pentuja oli ilmoittautunut mukaan yhteensä 8 kpl - huimaa! Tietysti, tavoitteet Lulun suhteen olivat korkealla, mutta toisin kävi :D

Lohjan näyttely oli siis hallissa ja tämä oli Lulu ensimmäinen hallinäyttely. Mentiin hyvissä ajoin paikalle ja päästiin vähän totuttelemaan hälinään ja ahtauteen. Mielestäni Lulu suhtautui hyvin eikä aristellut tai pelännyt, yms. Treenattiin ennen kehää juoksemista ja seisomista, ja kaikki näytti hyvältä.

Ennen meitä oli Lulun velipoikien vuoro: Luka oli ryhmän 1. ja sai kp, Spot oli 2. ja Marneus 3. Luka oli vielä pentujen parasuros 2. Harmi, olisi mielestäni kuulunut voittaa! :)

No sitten olikin mun pikkutytön vuoro. Hienosti juostiin kehä ympäri, hieman iloisesti. Sitten tuomari käveli suoraan takapäätä koskettelemaan, ilman että tervehti koiraa tai katsoi hampaita!?!? Lulu tietysti hämmästyi tästä ja katseli luimuten minua ja vuoroin tuomaria. Sitten säikähti tätä niin, että ei suostunut kunnolla seisomaan vaan haahuili ympäriinsä. No juostiin sitten erinomaisesti vielä kehä ympäri, Lululla matala pitkä askel ja häntä bortsumaisesti alhaalla - mamma oli ylpeä! Sitten seisottiin vielä paremmin.

Ei saatu kp:ta, mutta punainen nauha. Tuomarin mielestä Lulu oli tuhdissa kunnossa!?! Kyllä siinä riitti loppupäiväksi päiviteltävää kun mietin, että mun pikkutyttö mukako läski?! Sanotaan näin, että Lululla on vielä pennun nahkaa paljon, iso ja paksu turkki, kasvuvaiheessa oleva luusto, joka nyt kasvaa pituutta ja toiv pian taas korkeutta..mutta (hei haloo tuomari!) sallittakoon se pennulta. Tuomarille olisi ehkä voinut muistuttaa, että kysessä on pentunäyttely ja turha esittää liian pätevää pro tuomaria täällä. :D Muutenkin hänen kehänsä venyi yltiöpitkäksi, kun niin tarkasti katsottiin joka pentu läpi - EI huh huh! Sitten myös positiivisen palautteen antaminen arvosteluun olisi mukavaa, kiitos.

Tästä viikonlopusta opimme, että treeniä kehän suhteen tulee tehdä, antaa pennun vielä aikuistua ja kasvaa, kiinteyttää Lulua ;) ja, että tämän tuomarin kehään ei koskaan enää mennä. Näillä mennään sitten kohti Jyväskylän KV - näyttelyä marraskuun puolivälissä!

..Jatketaan tokoilua ja hakuilua ja makkarajälkeä, sekä kiinteytys lenkkejä tehdään monesti päivässä. Uutena juttuna, keksittiin Lulun kanssa pallon heittely nurmikentällä ja lintujen ajaminen pusikoista metsässä (ei niin hyvä juttu omistajan mielestä) mutta ai että se tykkää siitä. :D

Tässä vielä hauska kuva meistä (suur-jkl lehdestä).

15.8. Heinolan pentunäyttely

Hieno näyttelypäivä Ässä-porukalla! Velipoika Spot oli ROP ja Lulu VSP. Arvostelu oli hyvä ja heikot kohdat oli jo tiedossa, joista tuomari huomautti.

"Reilu 5kk. Hyvin narttumainen kokonaisuus. Kaunisilmeinen pää, hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen eturinta ja ylälinja ikäisekseen. Riittävästi kulmautunut edestä, hyvin takaa. Hyvä luuston vanhvuus ja kauniit käpälät. Liikkuu vielä hieman kapeasti takaa ja takaliikkeen tulee voimistua. Rodunomainen iloinen olemus ja käytös. Hyvin esitetty." KP, VSP


Ässä-pentue saikin sitten kasvattajaluokasta KP:n ja näin ollen isokehä kutsui meitä. Kaikkien yllätykseksi ässät veivät isonkehän suurimman kasvattajapokaalin, ollen BIS-kasvattaja. Hieno fiilis ja hienot koirat meillä :) Kiitos Marialle!
Nyt suunnitellaan seuraavia pentunäyttelyitä koko porukalla. Alustavasi ollaan Lulun kanssa menossa tämän vuoden puolella vielä muutamiin pentunäyttelyihin, ennen kuin joulukuun Voittaja näyttely on ja pennulla ikää se tarvittava 9kk junnu-luokkaan.

Haukkuja kaikille toivottaa Lulu!

PS. Tulevana keskiviikkona päästään helpohkolle agility radalle, julkkisten agility-kilpailussa. Tämä on siis enemmänkin hauskanpitoa ja temmellystä, mutta tietysti lähdetään tavoitteleen tuota julkkisten agility sm-2010 titteliä ;D Mukava päivä tiedossa, ja siitä lisää blogissa myöhemmin.

5kk ikää jo lasissa

..nopeasti menee aika, ja pikkupennusta on tullut isopentu!


Lulu 5kk.

Studiokuvissa hattivatin kanssa

Emmännällä oli kuvauskeikka Jyväskylässä ja pentukin pääsi osalliseksi. Ihana kuvaaja Iida Liimatainen otti pyynnöstä emännästä ja hattivatista muutaman yhteiskuvan.

Muuten yhteiselo sujuu hyvin. Lulu on kasvanut hirmuisesti. Hampaat ovat melkein kaikki jo vaihtuneet, mutta edelleen pientä riiviö puremista on kun villille päälle sattuu. ;) Ensimmäisiä pentunäyttelyitä on laitettu jo kalenteriin, kun 5kk ikä astuu voimaan. 15.8. suunnataan Heinolaan ekaan pentunäyttelyyn. Nyt pitääkin aloittaa näyttely seisomisen treenaamisen.

Tämmöisiä kuulumisia meille

Väsyttäää....
Pesun jälkeen on hyvä käydä emännän sänkyyn kuivattelemaan.
Painimista hiekkakuopassa - JES!
Pentutapaamisesta: velipojan kanssa painimista.

Lulu kirmaa heinikössä.

Elämää riiviön kanssa.

Päivät menevät hirmuista vauhtia eteenpäin ja pikkutyttö Lulu kasvaa joka yö. Nyt hän on saanut hyvin korkeutta ja pehmyt pentuturkki katoaa karvatuppoina lattialle ja harjaan. Korvatkin hakevat asemiaan leijailemalla välillä ylhäällä ja välillä alhaalla ja välillä toinen miten sattuu. Nyt on kumminkin liimat korvissa ja pystykorvasta on tullut luppakorva. Mielenkiinnolla odotellen kuinka nuo sitten lopulta asettuvat. Hampaat ovat vielä kaikki suussa ja niiden vaihtumista odotellen, josko samalla toi pureminenkin vähenisi. Yllättävän hyvin on kumminkin säästynyt kämppä riiviön hampailta, mitä nyt pieniä lattianlistoja, paperilamppua ja muutamia johtoja laskemaan. Uskomatonta on, että kaikki minun about 50paria kenkiä on säästynyt! (ainakin vielä;)

Joka päivä pyritään opettelemaan ja kertaamaan uusia ja vanhoja asioita. Metrossa ja bussissa tyttö onkin jo oppinut hienosti matkustamaan. Enää ei tarvi kantaa bussiin tai metroon, eikä enää jaksaisi 10kg karvakasaa sylissä pitää bussissa. Saa oppia isojen koirien tavoille - matkustaa lattialla. Meidän ensimmäinen pitkä junamatkakin jkl-hki, meni mukavasti kun sattui koirakaveri seuraksi. Seuraava pitkä matka odottaa tulevalla viikolla? gung...
Ihmisten joukossa on paljon käyty ja hyvin ihmisystävälliseksi Lulu on osoittanut. Lapset vielä pelottaa, se onkin nyt suurin haaste meillä. Tekisi mieli vielä tyttö lastentarhaan lapsien paapottavaksi, mutta harmi kun ne ei sinne taida sitä ottaa.. :( Itäkeskuksen reissu yksi päivä sujui mainiosti, eikä tyttöä yhtään pelottanut ihmisvilinä ja äänet. Terhakkaasti käveli ja haisteli paikkoja sekä HUOM! haki kontaktia!wowooow... :)

Päivittäin pyritään Lulun kanssa kertaamaan leikin ja lenkkien avulla pieniä kontakti harjoituksia ja peruskäskyjä. Peruskäskyistä parhaiten menevät Istu, Maahan ja Seiso. Ne se osaa jo melkein unissaankin. Luoksetulossa on vielä tekemistä, kun jos sattuu matkanvarrelle mielenkiintoinen haju niin luoksetulo tyssää siihen :D Sivulle käskyä ja seuraamista on myös treenattu lyhyinä jaksoina, jotta mielenkiinto säilyisi. IRTI on yksi parhammista käskyistä, jonka hän on oppinut loistavasti, samoin kun EI! Kyllä tästä vielä hyvää tulee :) Emäntä luo välillä liikaa paineita koiralle, kunnes huomaa ja hokee, että toinen on vasta pentu eikä sen vielä tarvikkaan osata tiettyjä asioita. Kaikki aikanaan ;)

Palaamisiin uusissa merkeissä piakkoin! ps.uusia kuvia tulee enemmän kun pureskeltu kameran johto saadaan uutena! ;D