Nonniiih, nyt on sitten korkattu tokon kilpaileminen jopa kahteen otteeseen. Olis siis ilmoittanut Lulun kahteen peräkkäiseen kokeeseen viikolla, ajatellen, että liikkeet kunnossa ja osataan, kun keväästä asti treenailtu. Mitään odotuksia ei ollut ja eniten mua jännitti luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Kun tuo on aina toisinaan väistänyt ihmisiä ja paikkamakuulla treenatessa aina keksinyt jotakin muuta tekemistä.
Loviisan tokokoe alkoi hienosti. Mun jännittämistä osioista napsahti molemmista täysi 10! Paikkamakuussa erityisen hienosti pysyi vaikka viereinen koira nousi ja haisteli ympäriinsä, ennen kuin omistaja tajusi ottaa sen kiinni. Ylpeä Lulusta kuinka nätisti pysyi ja vilkaisi välillä, että mitä toinen vieressä tekee. Luoksepäästävyydessä istui nätisti mun sivulla ja antoi koskettaa tuomarin hyvin.
Sitten tulikin pitkä odotus ennen yksilö osuutta ja jännitystä. En vienyt Lulua autoon enkä oikeastaan tehnyt mitään. Kehään mentäessä koira oli jo melko kuutamolla. Korvat kadoksissa ja motivaatio nollassa. Mikään ei sujunut kun yleensä. Ei edes perusasento, ei suostunut perusasentoon. Raviradan hajut kiinnostivat enemmän kun mä. Meinasin jo keskeyttää, mutta sitkeesti vedettiin loppuun - turhaan, mutta kokemuksena sekin. :D ALO3 tietysti tolla menolla. Mun jääräpää Lulu tajusi, että kun tästä tekemisestä ei tule nameja, niin mähän en tee mitään. :D Tuomarikin totesti, että osaisitte varmastikkin paremmin kuin nyt.
No sitten ajellessani Loviisasta takaisin kotiin mietin, mikä meni vikaan ja mitä lähtisi tekemään. Yömyöhään iltalenkillä kävin vielä osan liikkeistä palkalla ja kyllähän tuo ne teki kun vanha tekijä. :D
(kuva Lahden treeneistä: Marneus, Kira, Maisa ja Lulu)
Seuraavana päivänä aamusta lähdin lähikentälle, tavoitteena palkaton lyhyt treeni. Tehtiin kolme perkäkkäistä liikettä ilman palkkaa ja hienosti meni ja pysyi vire. Sitten kohti Toijalaa/Akaata tokokokeeseen ilman mitään odotuksia taaskaan. Olin päättänyt, että Lulun kanssa käydään ensin tutustumassa paikkaan ja sitten saa odottaa vuoroansa autossa.
Tällä kertaa liikkeet tehtiin erijärjestyksessä. Koe meni paljon paremmin kuin edellisenä päivänä ja koira oli jopa motivoitunut alkuunsa ja kuunteli mua. Loppua kohti vire hieman laski. Lyhyet päätelmät kokeen eriosioista, koska tästä on enemmän kerrottavaa kun edellisestä kokeesta. :D
Luoksepäästävyys: 10 - nätisti istui sivulla.
Paikallamakuu: 10 - vaikkakin mun mielestä meni laiskasti maahan ja istui hitaasti ylös, mutta hienosti pysyi.
Seuraaminen kytkettynä: 8 - seurasi kontaktissa melko hyvin ainakin loppua kohti.
Seuraaminen taluttimetta: 0!!!!!!! Fani-äippä alkoi haukkumaan autossa juuri liikkeen alussa ja Lulu oli sitä mieltä, että se oli tärkeempää, jos vaikka olisivat autossa tarvinnut apua ;) Olisihan tuo nyt osannut seurata taluttimetta, mut tällä kertaa oli tärkeempää kuunneltavaa.
Maahanmeno: 9 - kuulemma olisi saanut vielä nopeammin mennä maahan.
Luoksetulo: 7,5 - lähti nätisit kohti, hidasti lopussa ja istui eteen vinoon. Sitten itse annoin käskyn sivulle ennen kuin tuomari oli antanut luvan. Hups :D
Seisominen: 7,5 - annoin tuplakäskyn ja kuulemma enemmän kuin 2askeleen päästä - tiedä sitten? Epävarmasti mun mielestä pysähtyi joten toinen vahvistava käsky, muuten hienosti.
Estehyppy: 0 - ei hypännyt ei, kun oli se keskittyminen ja vire mennyt. (tämä liike oli siis seuraaminen taluttimetta jälkeen).
Yleisvaikutelma: 8 - jepjep!
Näillä pisteillä siis ALO3. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kaikkia liikkeitä saadaan vielä hioa samoin kun treenata palkkaamattomuutta. Muuten olen kyllä viimeiseen todella tyytyväinen, Lulun motivaation ja vireen takia verrattuna ekaan kokeeseen. En edes jännittänyt itse ollenkaan. Nyt vaan reeniä reeniä ja reeniä sekä uutta koetta kalenteriin ja kohti ALO1 tulosta hakemaan. ;)
